Deittisovellus ilman pyyhkäisyä: miksi hidas deittailu on tulevaisuutta

Vasemmalle. Oikealle. Vasemmalle. Oikealle. Alle sekunnissa arvioit ihmisen kuvan ja muutaman sanan perusteella. Ja kutsumme sitä deittailuksi. Vuosien jälkeen yhä useammat tajuavat, että tässä lähestymistavassa on jotain perustavanlaatuisesti vikaa.

Vastaliike on syntymässä. Yhä useammat deittailijat valitsevat tietoisesti alustoja, jotka hylkäävät pyyhkäisymallin. Ei nostalgiasta sovellusten edeltävää aikaa kohtaan, vaan tieteellisesti tuetun oivalluksen pohjalta: nopeus ja pinnallisuus eivät johda heidän etsimäänsä yhteyteen. Liikkeellä on nimi: hidas deittailu.

Mikä on hidas deittailu?

Hidas deittailu on tietoinen lähestymistapa, joka asettaa laadun määrän edelle. Satojen profiilien arvioimisen sijaan saat rajallisen määrän huolellisesti valittuja osumia. Tämä filosofia sopii erityisen hyvin suomalaiseen kulttuuriin, jossa arvostetaan aitoutta, syvyyttä ja merkityksellisiä yhteyksiä pinnallisen small talkin sijaan.

Tieteellinen perusta on vankka. Barry Schwartz osoitti, että liian monet vaihtoehdot johtavat valintahalvaukseen ja tyytymättömyyteen. Iyengarin ja Lepperin tutkimus (2000) vahvisti, että rajattu valinta johtaa suurempaan tyytyväisyyteen.

"The online dating industry has not yet demonstrated that its algorithms are effective."

— Finkel et al., Psychological Science in the Public Interest, 2012

Miksi vähemmän pyyhkäisyä toimii paremmin

Rajattoman pyyhkäisyn ongelma on kolminainen. Se kouluttaa aivosi arvioimaan nopeasti ja pinnallisesti. Se luo FOMO:a. Ja se johtaa dopamiinin ehtymiseen. Ne, jotka saavat 3 huolellisesti valittua osumaa päivässä, panostavat todistettavasti enemmän jokaiseen profiiliin.

Miten Onedayte edistää hidasta deittailua

Onedayte on suunniteltu alusta alkaen hidaan deittailun alustaksi. Ei pyyhkäisymekaniikkaa. Enintään 3–5 osumaa päivässä. Jokaisen osuman kohdalla valitset 'Haluan tietää lisää' tai 'Ei minulle'. Tulos on deittailukokemus, joka tuntuu perustavanlaatuisesti erilaiselta kuin pyyhkäisy.

Sources: Schwartz (2004), Finkel (2012), Iyengar & Lepper (2000)